Muisto,
liian kova.
Ulkokuori,
liian kova.
Surua ja epätoivoa,
joista kukaan ei tiedä.
Ei kaikkea.
Yksinäisyys on minua opettanut,
en etsi enää pakoreittiä,
vaan hyväksyn asian.
Niin paljon itkua,
mutta myös päättäväisyyttä.
Olen kasvattanut ulkokuoreni,
nyt se on tarpeeksi kova.
Enkä aio sitä avata,
enää ikinä.
Lapsi sen kuoren sisällä,
itkee vieläkin,
mutta kyllä minä kestän.
Niin kuin ennenkin.
Olenhan oppinut virheistäni.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
