Tyttö,
pieni ja hentoinen,
kulkee metsän hämärässä,
kyyneleet silmissään.
Hän on niin eksyksissä,
eksyksissä ajatuksissaan.
Hän on niin heikko sisältä,
niin hauras.
Mutta antaa ymmärtää itsestään jotain aivan muuta.
Liian kova ulkokuori,
jolla karkottaa muut ympäriltään.
Miksei hän uskalla näyttää todellista minäänsä,
sitä pientä hentoa tyttöä,
joka niin kaipaa syliä..?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihminen uskaltaa kasvaessaan henkisesti olla yhän enempi ja enempi itsensä, kaikkineen.
Nuotuuteen kuuluu hakemista, sekoiluakin, itkua ja raivoa. Ja löytämistä!
Surullinen..,kaunis.