Olen väsynyt tuntemaan,
itseäni anteeksi pyytämään.
Ristiaallokossa seisomaan,
mitään itsestäni antamaan.
Älä raasta haavojani auki,
älä murra patoa.
Sitä joka rakennettiin,
turvaamaan selusta.
Kuka minä olen olevinani,
keneksi muodostumassa?
Miten pysytään pystyssä
ilman tasapainoaistia?
Ethän revi rinnastani
enää yhtään palasta.
Älä jää puolikuollutta lohduttamaan.
Päästä hengiltä, älä jätä kitumaan.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| ValkoinenOleanteri | Muistoissa | 28.6.2014 | 0 | Runo |
| ValkoinenOleanteri | Nykyihminen | 3.1.2014 | 1 | Runo |
| ValkoinenOleanteri | Naruhyppely | 3.1.2014 | 1 | Runo |
| ValkoinenOleanteri | Nimetön | 29.12.2013 | 0 | Runo |
| ValkoinenOleanteri | Puolivalmis | 22.10.2013 | 1 | Runo |
| ValkoinenOleanteri | Loppu | 29.9.2013 | 0 | Runo |
| ValkoinenOleanteri | Tasapainoaisti | 14.6.2013 | 2 | Runo |
| ValkoinenOleanteri | Kun et pelkää | 5.5.2013 | 0 | Runo |
| ValkoinenOleanteri | Unohtuneiden kuiskaus | 19.4.2013 | 0 | Runo |
| ValkoinenOleanteri | Elämän lähde | 6.4.2013 | 0 | Runo |
Kommentit
voimakasta tekstiä. varsinkin kohta "itseäni anteeksi pyytämään" uppoaa minuun täydellisesti. elä ja anna toisten elää, kenenkään ei pidä koittaa kontroilloida muiden elämistä. ajatuksia herättävä runo.
Sopisi myös lauluksi. Hyvä!