Sinä iltana taivaalle nousi tähti.
Minä etsin tikapuut, ja lähdin kiipeämään kohti tähteä.
Silloin en vain tiennyt, että se matka kestäisi koko loppuelämän.
Sillä kukaan ei kertonu minulle,
että takaisin ei saa kääntyä.
Tuuli tiputtaa minut alemmaksi ja alemmaksi.
Sade kastelee ja syksyn lehdet vie muistoni.
Talven ensilumi piiskaa sydämeni verille kuin ruoska.
Joka ilta, kun kiipeän askeleen lähemmäksi tähteäni,
tuhoan itseni ja kadotan ajatukseni.
Yksin, ajelehdin täällä hiljaisuudessa.
Seuranani vain kipu.
Uskon, että vielä joskus voin tavoittaa tähden
ja aloittaa aivan alusta
olla kuin kaikki muutkin.
Kukaan, ei vain kertonut sille pienelle tytölle,
että sitä tähteä ei voi saada kiinni.
Ja vaikka saisikin, se sammuisi tytön kosketuksesta.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
koskettavaa...
kiitos! kirjoitat kauniisti kauniisti ja koskettavasti, ihanat sanat ja vähän surumielisetkin, kuitenkin todella kauniit lukea
Olipa ihana.. :)