Leimahtaa liekkeihin kaamoksen taivas
Hiljaisuus laskeutuu uinuvaan kairaan
Rohtuneet huulet kaipaavat suudelmaa
Tuuli pyyhkii jäätyvät kyyneleet
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Leimahtaa liekkeihin kaamoksen taivas
Hiljaisuus laskeutuu uinuvaan kairaan
Rohtuneet huulet kaipaavat suudelmaa
Tuuli pyyhkii jäätyvät kyyneleet
Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä![]() |
Kommentteja | Kategoria |
---|---|---|---|---|
lapinvuokko | Nimetön | 22.1.2011 | 0 | Runo |
lapinvuokko | Nimetön | 1.1.2011 | 21 | Runo |
lapinvuokko | Nimetön | 31.12.2010 | 3 | Runo |
lapinvuokko | Nimetön | 23.12.2010 | 5 | Runo |
lapinvuokko | Nimetön | 22.12.2010 | 1 | Runo |
lapinvuokko | Nimetön | 3.9.2010 | 4 | Runo |
Käytämme evästeitä varmistaaksemme mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön.
Kommentit
Tuuli voi myös olla se,
joka kyyneleet jäädyttää,
joskaan ei tässä tapauksessa.
Tuuli ylipäänsä runoissasi tuntuu olevan merkitykseltään poikkeuksellinen,
kertakaikkisen ihailtavaa luontokuvausta yhtä kaikki.
minun tuli niin ikävä,
karun kauniisti kerrot
kairasta!!
Upea.
Hyvin kaunis runo. Toisen ihmisen läheisyyden kaipuu elää.
kauniin koskettava