Yhtäkkiä
minusta vain tuntui
että minä pidän sinusta
("Pieni ankanpoikanen
uiskenteli veessä",
sinä lauloit)
Yhtäkkiä
minusta vain tuntui
että olemme tunteneet aina
(Me keräsimme kukkia
keinuimme puistossa
katselimme pilviä)
Yhtäkkiä
minusta vain tuntui
että sinäkin pidät minusta
(Sinä nauroit
niin kuin vain sinä voit nauraa)
Yhtäkkiä
minusta vain tuntui
että tässä voisi olla ainekset
johonkin suureen
Selite:
Hölmöä, pateettista, sentimentaalista. Mutta siltä se tuntui... (Lisäys elokuussa 2016: Ja tuntuu edelleen yli 12 vuotta myöhemmin!)
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
suloista, se on se sana joka minulle tuli mieleen kuvaamaan tätä runon kulkua.