Ajatuksia viikoilta x

Uskomattoman upeaa, paljaudessaan vahvaa, lähes karua itseanalyysiä... pidän näkökulmasta jossa runo on kirjoitettu, toista ei syytellä vaan analysoidaan itseä, runon lopetuskin loistava. Edellä mainituista syistä löydän runosta myös jonkinlaista kauneutta, elämän haurautta, josta syystä kokonaisuus ei ole niin toivoton kuin voisi olla. Ei sentään ruoskita itseä hengiltä elämän kipeyksissä ja läheisriippuvuuksissa tai millä nimillä näitä tilanteita sitten hahmotetaankin. Hyvä. Toivottavasti myös selite on totta. Kuinka ollakaan satuin juuri tänään (toisella nimimerkillä mika-markku) koskettelemaan tuota "narussa vedettävä pässi" teemaa. Kukapa siitä olisi vapaa ja häpeä ja katumus yleensä tulee myöhemmin (jos tulee, toivottavasti ainakin se katumus silloin kun siihen realiteettien valossa on syytä). Eteenpäin on elävän mieli eli menneeseen ei tarvitse jäädä kiinni, vaikka muistot joskus saa tarttumapintaa, uhkaa vetää mustiin syvyyksiin.