valvon öisin ja tuijotan ikkunasta kesäyön valoa
kirjoitan mustalla kynällä päiväkirjani sivuille
surullisia sanoja jotka käsittelevät ikävää
olet minun kesäni. ja kaukana.
tämä päivä on ollut sateesta märkä ja yksinäinen,
kävin kävelyllä mutta viileä kosteus pyrki liikaa iholle.
sisätiloissa hikoilen ahdistuksesta, itku on jo kauan sitten
unohtunut vaatekaapin perimmäiseen nurkkaan.
tekisin suuria asioita kuullakseni edes palan äänestäsi
sen tietynlaisen vivahteen joka tekee siitä sinunlaisesi.
olen huomannut välillä kuiskivani rakkauslaulujen sanoja
sinä olet minun kesäni. ja kaukana.
jos olisit töissä puhelinmyyjänä
voisin soittaa työnumeroosi ja
tilata viherpihan koko vuodeksi.
Selite:
rakkaus saa ihmiset omituisiksi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kaunis runo:)
-->suosikkeihin
suloinen toi lopun ajatus. ja toi "olet minun kesäni. ja kaukana." kuulostaa myös hyvältä :) pidin tästä kovasti.