Salongista salonkiin
likaisiin unelmiin
tanssin,
tanssin vain.
Annan katseiden riisua
käsien koskettaa
ja nauran
nauran vain.
Kenellekään en ollut se ainoa
riisuttuna vain objekti.
ja silti minä nauran
ja tanssin
likasesta salongista toiseen.
ja yhä annan katseiden riisua
käsien koskettaa
ja annan itseni nauraen juosta
syleilystä syleilyyn
irstaista mielikuvista toisiin.
annan riisua sulkematta valoja
annan koskettaa vain himo palkkanani.
ja kuulen kuinka joku kuiskaa
armottomia sanoja
he tahtovat satuttaa, säälivät
silti minä tanssin
tanssin ja nauran vain
likaisesta salongista salonkiin.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vau. Kyllä sitä jotkut osaa. Tuli mahtava fiilis tämän runon lukemisen jälkeen. Tosin ei siitä, että runo olisi ollut piristysruiske, tai muuten vain hilpeä, vaan siksi, että se yksinkertaisesti on niin hieno.
Ah, tuli Venäjä mieleen tästä. Hail.