Seison marmorilattialla,
sydän täynnä voitonriemua!
Käsissäni pitelen suurta kristallipalloa,
kylmää ja niin kiehtovaa.
Liian täydellistä totean, nostan pallon korkealle ja pudotan.
Istun alas keskelle sirpaleiden kimallukseen ja kutsun auringon valaisemaan minulle
täydellisen kristallimeren…
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| otessa | Mies | 27.6.2013 | 4 | Runo |
| otessa | Nimetön | 3.10.2012 | 7 | Runo |
| otessa | Nimetön | 12.4.2012 | 4 | Runo |
| otessa | Elämä | 16.8.2011 | 4 | Runo |
| otessa | Ikävä | 14.8.2011 | 7 | Runo |
| otessa | LOVE | 3.3.2011 | 0 | Runo |
| otessa | HUGS | 3.3.2011 | 0 | Runo |
| otessa | Ei, en tahdo. | 4.1.2011 | 0 | Runo |
| otessa | Juu Juu | 26.10.2010 | 2 | Runo |
| otessa | s.s.s | 7.10.2010 | 4 | Runo |
Kommentit
Runon käänne kohdassa on sen voima.
*Liian täydellistä totean, nostan pallon korkealle ja pudotan*
Koukuttava teos. Tätä jaksaa tutkiskella pidempäänkin. Eikä runo menetä otettaan, vaikka sitä kuinka lukisi.
Pidin.
Räjähtävän kirkas ja terävä.
Niin mitä kaikkea olemme valmiit tekemään elämässä että meidät voimme usko olevamme oikeasti olemassa. Minusta runosi kristallimeri on oiva lopetus ja samalla paljon ajatuksia antava. Sanoisin aivan mahtavaa runoutta<3
Ihanaa mielikuvituksen voimaa.
Kaunis ja taidokas runo.
Hyvää syntymäpäivää.
Hyvin kasattu teos.
Hyvin visuaalinen, hieno runo :)
Kaunista,pidän.