valkoisella käveltynä
niiden vihreiden alla
kultaisissa säteissä..
punaisen koiran kanssa
jonka mieli ei koskaan mustu
ei, vaikka mustat taas karkailivat liian kauas..
onhan niitä pieniä harmaita
joita valkoiset hampaat hohtaen pyytää..
hei hei, metsä
taas ensi syksyyn..
niiden vihreiden alla
kultaisissa säteissä..
punaisen koiran kanssa
jonka mieli ei koskaan mustu
ei, vaikka mustat taas karkailivat liian kauas..
onhan niitä pieniä harmaita
joita valkoiset hampaat hohtaen pyytää..
hei hei, metsä
taas ensi syksyyn..
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Onneksi täällä ei ole valkoisesta tietoakaan vielä, joten meren rannalla tuli kulutettua muutama tunti. Hyvä runo.
Sivut