Huomisen aurinko

Sanasi tappaa
sisältäni kaiken toivon,
satuttaa enemmän kuin tuhat veistä
enemmän kuin suola haavoissa

käännän musiikin kovemmalle,
toivoen että sanasi hukkuisivat sen alle

ei,
ne ovat jo painautuneet mieleeni
josta kaivan ne vastahakoisesti,
uudestaan ja uudestaan

joka paikkaan sattuu,
sanat kaikuen kuiskauksen lailla pimeässä
vietän yöni valvoen
toivoen
että huomisen aurinko olisi kirkkaampi
kuin eilisen

ei,
vaikka kuinka kirkkaasti se loistaisi
ei se riitä

tyhjyyden paino sisälläni vain kasvaa,
pelkään,
sitä päivää kun se on liikaa

ja katoan kokonaan