Puhdas lumi peitti maan kuin valkea lakana,
hiljaisuus, vain pakkanen puhui.
Sinun jälkesi kertoi tarinan,
jota en halunnut kuulla.
Kaksi paria jälkiä,
mutta toiset eivät olleet minun.
Lupauksesi suli kuin jää,
ja sydämeni jäi paljaaksi.
Kysyn itseltäni:
Sulavatko ne jäljet koskaan?
Vai jäävätkö ne ikuisesti,
kuin muste ihoon?
Mutta tiedän, että kevät tulee.
Kipu, arvet ja särkynyt sydän vain jäävät.
Se lyö kuitenkin, vieden tyhjää elämää
sekunti sekunnilta eteenpäin.
Tuntematon runoilija Siulakaarteelta
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit