Tyttö
Sillä silmät kuin hiutaleet
Kävelee kuin varpunen
Sitä sattuu
Se ei näytä
Sitä itkettää
Se ei värähdä
Jos hän jaksaisi kotiin kävellä
Olisi kuja tai jalkakäytävä
Rappusista huomaa kuin kulutut on koti
Riidat kylväneet juuret ei huku
tahtoisi haudata ne vihat
seinille tahtoisi maalata onnelliset kuvat
jota ei veri ja kuvottava liha
ympyröi mielessä
Haluiaisin edes kerran
olla keijukainen
lentää kuin lintunen
matkustaa
eikä tule oja eteen jota ei voi ohittaa
olisi puronlaaksoja vihreitä
peikkoja
niillä olisi hymyilevä virne
pieniä pullukoita
näin olen elämäni kulkenut
se on täynnä takkutukkaisia koukeiroita
salaman nuolia isoja vuoria
jos on jotain mistä saisin kiittää
oi armas kiitos että sain taas tänää elää
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
