On vaikea välillä huomata
kuinka askeleesi painaa
En tiedä pitäiskö seistä ja odotella
Lumisade piiskaa kyynel silmiäni
niihin tarttuu jäisiä irto-osia
Minua sattuu rakkaani
Olen avuton
Haluaisin juosta välillä karkuun itseäni
ja kuiskata välillä sinulle terveiset
täältä paikasta jonne et näe
Miksi pelkään
ota kenkäsi pois ja juokse luokseni
Mutta sinä vain vajoat
En tule apuusi
seison tässä
Paikallani rukoilen
tutisen ja vapisen
palellun kuin pieni perhonen
En tunne sinua
en halua sinua
mene pois
en päästä sinua lähelleni
satutat minua
aamen
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
