Miks kirjoitan runoja?
En sanoja löydä.
Ei synny ajatusta kaunista,
pelkästä vihasta kertovat runoni.
Surua, tuskaa, pelkoa, vihaa,
kirjoitan kaikkea pahaa?
Eikö tunteita ole sydämmessäni?
uskoa laisinkaan suhun?
Miten koskaan pystyn rakastamaan ketään?
En rakasta itseänikään.
Pelkkää uhoa, kauhua, tuhoa,
kai sekin vielä ehtii lauhtua.
Noistako koostuu sydämeni mun?
Enkä kykene tuntemaan rakkautta lain?
Enkö pysty vastaamaan tunteisiin?
Surua tuon maailmaan.
Peloa ihmisiin.
Kauhua johtajiin.
Tuhoa kaupunkiin.
Silti ihailen häntä.
Jumalaista ruumistansa.
Kauniita hiuksiansa.
Pehmeitä muotojansa.
Tulen ja tuhoan hänen lapsensa.
Ei kaunista ole päällä maan.
Ei rakkautta lain.
Pelkkää himoa.
Ei inhimillisyyttä löydä täältä.
Vain petoja ihmisten kuorissa.
Ainoa kauneus on rakkaudessa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi