Satiinia

Runoilija Roxanne

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 14.5.2004

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Je sens ta menotte qui cherche ma main.



You gave me a reason to smile (smile)
To stay alive for a little while
I had these thoughts to say goodbye
Your eyes told me why

Caliban-Walk like the Dead
 

Sormenpääni olivat kuin
satiinia,

en pystynyt pitelemään
pitsihansikkaitani

jotka sormien liukkaudesta
putosivat jalkojeni juurelle.

Hymyilin nolosti,
peitellen häpeääni

-hymy peittää kaiken,
rumuudenkin.

Kuulen kuinka paholainen
nauraa selkäni takana,

kun pyyhkäisin
verhotulla jalallani

veriruusujen koristamat
hansikkaat syrjään,

korkokengän koron
painuessa napakasti

silmiesi väliin.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

upea runo, jonka tunnelman olet hienosti saanut vaihtumaan täysin eteenpäin lukiessa

Piikkikorko ja pari valittua sanaa... Tiiän pariki ihmistä, jotka tarvis tuota nyt.

 

Käyttäjän kaikki runot