Valo saapuu
kohisten,
mistä asti lie,
vähintään valovuosien päästä
Kohisten
se tulvii ylleni
täyttäen maljani
hukaten varjoni
Kauan sua odotin,
maljan juon,
alan jo hieman
päihtyä
Pisara viimeinen
rintani repii auki
En tiedä
onko se tuskaa,
nautintoa,
vai hulluutta
Kohisten se käy
minut vieden
Tulen hulluksi keväästä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi