Pyhät miehet ruudun takana

Minä tahdoin koskettaa
sitä miestä
joka kantaa käsivarsillaan

leijonanpentuja.

Haavoittuneita pentuja,
takaisin omiensa pariin.

Voi miten tahtoisinkaan olla
yksi noista pennuista.

--

Ja miten hän paikkaa meidän
särkyneet sydämemme
vain kahdella lauseella.

Olisipa minunkin sydämeni rikki.

---

Mutta minun sormeni,
sormeni ovat niin kohmeessa.
Tästä kylmyydestä
ja kirjoittamisesta.

Vain sinä,
rakas kirjoituskoneeni,
vain sinä tunnet muistojen
haavoittavan kosketukseni
elottomalla pinnallasi.

Ja kun televisiossa
puhuvat nämä
Pyhistä Pyhimmät,
minä peitän korvani.

--

Sillä poissa ovat leijonanpentuni.