Elämän juoksu

Törmäys tyhjästä ilmestyneisiin seiniin,
iskuja näkymättömästä kädestä
Ja Elämä vain nauraa
 

Se käskee juosta, kun ei kuulemma ole aikaa jäädä tähän
Rivakampaan vauhtiin hoputtaa kuin hätääntynyt
Naurahtaa takaa-ajavalle valottomuudelle,
jonka tyhjyyden voi aavistaa
Kompastuu omaan vauhtiinsa ja kauhistuu: Ylös!
Yhä nopeampaan juoksuun!
Hätä kasvaa, pyrkii verenmakuna suuhun
Piilopaikkaan täytyy ehtiä,
suojella haurauttaan
 

Piilosta kuuluu Elämän kirkaisu
Eräs tietty saapuu vihellellen 
ja sormia napsutellen
ja sanoo:
Ystävä hyvä, meillä kaikilla on samat tavat