Puut purppuraa

Puut purppuraa 
Maa mallasta 
Juoksen luoksesi läpi läpipääsemättömän metsän

Sinä ojennat minulle kätesi kuin se olisi ovi juhliin
Ei ikuisiin, mutta pitkään kestäviin

Ja sieltä matkalla kotiin pyörii päässäni se viimeinen biisi

Oliko se kaunis, vai musiikki vain liian kovalla

Kiitoskortin laitan takanreunukselle,
siellä se säteilee samaa juhlaa, saa tulen huokailemaan

Soi edelleen se viimeinen 

Olihan se