Mitä matkalla näin

Kesken päivän kiireisen
makaa vanhus paareilla
vavisten
koko olemus pelkoa heijastaa
hän tarraa ohitse kulkevaan.

Yhtä vanha on vierellä saattaja
tämän vanhuksen ainoa auttaja.

Kertoo tarinan meille
vanha juttu
yksin asuva on
tämä minunkin tuttu.

Siinä kauan sai maata
kun mietittiin
mistä tilaa viimein keksittiin.

Ylipaikka
kaihdin eteen vain
siitä käytäväpaikan
tämä potilas sai.

Kului aikaa tästä tunti tai kaks
tunsi vanhus olonsa huonommaks
rintakipuja
nitroja
nitroja tuokaa
näin melkein tajuton potilas huokaa.

Samassa hän jo harhoja kuulee
miesvainajan luokseen tulevan luulee
näkymättömiin käsiin tarraa hän kiin
vie, vie minut mukanas taivaisiin.

Näin uskottiin mekin
hyvä on näin
he yhdessä nousevat taivasta päin.

Vaan ei...

tippa suoneen
elvytys
letkut laitettiin
näin kuoleman valta
taas taitettiin.

Kesti kauan
kun potilas tajusikaan
tämän maisen matkan
jatkuvan vaan.

Ei tahtonut toipua
harasi vastaan
miks' Luoja ei korjaa pois
täältä lastaan.

Ryhmätyö, kuntoutus
tehokkuus
tämän ajan henki
alkoi ohjelma uus.

Meille haaste on hän
häntä hoivatkaa
hänet kotikuntoiseks
auttakaa.

Kevään myötä aivan
kuin ihme ois
hän toipui
tahtoi lähteä pois.

Toivo jälleen vanhuksen mielen täyttää
kaikki lastensa kuvat meille hän näyttää.

Neljä poikaani
tohtorin hattua kantaa
nuorin lapsista lääkkeet
ja hoitoni antaa.

Mikä kumma vain tässä oikein lie
niin kiireinen on kaikkien tie.

Ei järjesty hoito
ei kotiapu
aina siirtyy
ja siirtyy
kotiin haku.

Hän tottui taloon
ja sairalan mahtiin
sopeutui
kävi meidän tahtiin.

Mutta illat
ne täyttivät kyyneleet
on ikävä
ei kuivu veet.

Kesää ootettiin
toiveen täyttäjää
edes kerran kotona käyttäjää.

Tämä minun hartain toiveeni ois
sitten voisinkin rauhassa
nukkua pois.

Kävi kaikki lapset ajallaan
saapui lääkäripoikakin vuorollaan.

Siitä vanhus kovasti riemastuu
kovaa huutaa
ilosta hullaantuu.

Voi hoitajat
omat vaatteeni tuokaa
en halua enää sairaalan ruokaa.

Sinä poikani minut sänkyyni kannat
sinä itse lääkkeet
ja hoitoni annat.

Miniä
hyvät kahvit keittää
minut illalla omaan sänkyyni peittää.

Silloin miniä katsoo jo kattoon päin
voi mamma
ei käy tämä näin.

Vain viikko on yhteistä lomaa heillä
näin tiukka tahti
on lääkäreillä.

Ollaan matkalla Pariisin kongressiin
täytyy pysyä ammatin kärjessä kiin.

Mitä vanhuksen mielessä myllertää
sitä tiedä ei meistä yksikään.

Hän kääntää kasvonsa seinään päin
koko päivän vain
hänen itkevän näin.

Haastaa kollegat keskenään
mennessään vähän
ehkä valium auttaisi ikävään tähän.

Se rauhoittaa
yön unen antaa
ei tarvitse turhia huolia kantaa.

Ei toipunut hän
ei tahtonutkaan
ei syönyt, juonut
tuijotti vaan.

Kolkko sateinen
musta
on marraskuun yö
hoitajan päivä
kiireinen työ.

Raskain askelin yössä
yksin kulkee
auki jääneet silmät
kiinni sulkee.

Ei istunut lähtijän vierellä kukaan
kävi kuolema hiljaa
hänet otti mukaan.

Yksi kukka rinnalle laitettiin
sekin naapurin pöydältä taitettiin.

Aamu pimeä on
kuin yö vielä ois
vietiin vainaja aamulla
varhain pois.



Tarina on vanha, mutta tosi.