Minä silitän talojen seiniä
ja kävelen sateisella asfaltilla
paljain varpain
puiden varjon metsässä.
Pidän talojen suorista linjoista
ja pitkistä viivoista.
Niissä on sellaista kauneutta,
jota minä ymmärrän.
Kun katselen kulmia.
Ne muistuttavat minua
sylistä, johon voi uppoutua.
Painaudun mielessäni tuohon syliin
ja huomaan sinun pehmeiden
käsiesi pitävän minua sisällään.
Mutta se olikin vain suloinen haaveksinta,
joka jää unekseni.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit