Nimetön

Näin taas sen unen,
jossa kävelen pitkin hautausmaata.
On niin pimeää,
hiljaisuus vain ympärilläni.
Katselen ympärilleni,
näen valon pilkahduksen siellä ja täällä.
Kävelen hitaasti eteenpäin,
peläten joka askeltani.
Tunnen hellän kosketuksen olkapäälläni,
varovasti kännyn ympäri.
Takanani seisoo enkelipatsas,
hohtaen himmeästi.
Ojennan käden hitaasti,
kosketan enkelin kylmää kättä.
Kuulen siipien kahinaa,
mutta en näe mitään.
Kahina vain voimistuu,
kunnes se hiljenee.
Katson enkelin kättä,
musta lintu katsoo takaisin.
Päästän käden valumaan vierelleni takasin,
peräännyn hitaasti.
Lintu seuraa joka liikettäni,
sen katse on pahansuovainen.
Kompastun hautakiveen,
kaatuen maahan.
Lintu avaa nokkansa sanoen pahaenteisellä äänellä,
"kaikki ei ole sitä miltä näyttää".
Herään unestani sydän lyöden lujaa,
miettien unta aina vaan.