maassa joka oli meren rannalla
sinen verhoamilla vuorilla
talven viimeisenä päivänä
syntyi hän
kell' tehtävä oli
voittaa vainoojansa Durza
varjoisessa laaksossa
kasvattina lempeiden
ja viisaiden alla ikivanhain tammien
hän juoksi
paini kanssa karhujen
ja oppi taidot vanhinten
jott' voisi
voittaa vainoojansa Durza
varjoisessa laaksossa
varuillaan ja valppaana
vainolaisen tullessa
ei saanut pimeys otetta
hän tiesi kuinka torjua
tuon mustan pedon iskuja ja
voittaa vainoojansa Durza
varjoisessa laaksossa
kiisi vuodet
riensi aika
kun hän varttui
miehuuteen
suonissaan vain paloi kiivaus
into raju nuoruuden
Kohtas neidon ihmeen kauniin
ylvään
viisaan
voimakkaan
kutreillansa gëdan valo
kruunaa hänet hohteellaan
silmissä on sini keskiyön
mitä miettii aina yksinään
kirkas kanssaan huomispäivä ois
jos ei tehtävä tuo odottais
voittaa vainoojansa Durza
varjoisessa laaksossa
pimeässä suden hetkenä
käy vihollinen valmiina
se vaanii saalistaan
vaan on nyt heikko mahdiltaan
nostaa päänsä tyynyltä
katsoo mies nyt tyynenä
kun vastassa on kuolema
sadon valmiin korjaaja
nuo kasvot kylmän kuoleman
tuon ikiöitten ruhtinaan
ei enää häntä kauhista
on rauha tehty aikanaan
syleilyyn nyt viimeiseen
sulki suoni lempeään
sammuu liekki elämän
osana on jokaisen
käydä luokse Durzan
varjoisessa laaksossa
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
