ennen kuin katkaisen itseltäin kaulan.
Arkkuuni lyödä saat viimeisen naulan,
lopuksi näet vain mun katkaistun kaulan.
Jo syntymäni oli mulla kaukana terveestä
löytyi "ruosteinen haarukka poikittain perseetä."
Olin ainoa lapsi ja köyhä oli perhe,
siittoni isäni viimeinen erhe.
Isäni siis kuoli mua tehdessään
ja äitini synnytyshetkessään.
Joku köyhälistöperhe minut huostaansa otti,
sanoi että tällä saadaan sossusta potti.
Isä alkoi innoissansa tupakkiaan polkemaan,
äiti tuumi tupakkaa ja viinaa saadaan solkenaan.
Melkein kaikki rahamme he käyttivätkin viinaan,
kunnes heidät molemmat peitettiin käärinliinaan.
Seuraavaksi koulukoti oli edessäni,
sellaista en ollut minä nähnyt eläissäni.
Moni lapsi siellä eli niinkuin kala vedessä,
viiden vuoden päästä oli häätö mulla edessä.
Katu oli kotini ja siellä minä viihdyin,
kunnes onni potkaisi ja töihin minä siirryin.
Sitten löysin vaimon saimme lapsiakin kaksi,
lopultakin elämäni muuttui rattoisaksi.
Mikäs siinä eläessä kun on työ ja perhe,
aika näytti luuloni mun oli suuri erhe.
Pomo tuli kertomaan et enää ei oo töitä,
sitten meidän perheessämme kiristeltiin vöitä.
Kohta alkoi vaimonikin näyttää pitkää nenää,
rahaa kun ei ollut meillä levitellä enää.
Vaikka meillä väliin oli tosi vähän rahaa,
koskaan kellään ollut ei täysin tyhjää mahaa.
Kohta kuulin vaimoni mun tapaa miestä salaa,
rikkaan miehen kynsissä hän oli sulaa vahaa.
Kohta tuli kertomaan et erota hän haluaa,
sitä ennen kuitenkin mut putipuhtaaks kaluaa.
Veihän sitten auton tontin sekä kaksi lasta,
jotka muka nähdä saisin aikuisina vasta.
Joku rikas äijäpaska elämäni murskas,
sanoi vielä olevansa helekkarin hurskas.
Kuitenkin mä lapsiani tahdoin mennä tapaamaan,
exä tuli ovelle ja alkoi muka halaamaan.
Lapiolla hegiltä mut melekeinpä hakkas,
jonka jälkeen verisenä pientareelle nakkas.
Yhteiskunta loppuun asti eloani hylki,
myös sossutantat silmilleni paskaansa sylki.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit