Tumman metsän syliin kuljen
luulen ei mua kukaan nää.
Polkuani hiljaa kuljen
mitä elämästä käteen jää.
Istun kannonnokkaan mul on paljon murheita
miks kävi niin et yksin jäin en tiedä itsekään
mul kavereita joskus oli kaikki tosi urheita.
elämästä selviä ei meistä yksikään.
Kavereita kuolleita mä hiljaa siinä mietin
varmaan kaksi tuntia mä hiljaa siinä vietin
Miten saisin syttymään mä elämäni liekin
polku synkkä hämärä mut johtaa minne liekin.
Yksinään mä ollut en vaikka ensin luulin
usvametsän neito minut polullani kohtaa
Ensin vain mä vienon laulun edestäni kuulin
kaunis hohde neitosesta loistettansa hohtaa.
Mikä miehen mieltä painaa kysyy multa neito tuo
kädet kietoo harteilleni rakkautensa mulle suo
Eiköhän ne murheet haihdu kun sä saavuit minun luo
herkistyy nyt rujo mies vain kasvaa kyynelteni vuo.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit