Piiloutuneet ongelmat

Niin eteenpäin me kuljettiin,
ovet perässämme kiinni suljettiin
Niin kiinnitimme katseet uuteen,
ja avasimme ovet uuteen ulottuvuuteen.

Niin tajuttiin,että lempi roimahti,
Niin uudistui rakkauden voimatkin
Niin rakkauden huuman me vajottiin,
ja jouduttiin päiviin pohjattomiin.

Niin minä sinut näin
Niin sinä näit minut,
tyrehdytin samalla menneisyyden kivut
Niin yhdessä monia hetkiä koettiin,
ja toisiamme ihanasti kohdeltiin.

Niin silti sinne sisimpään,
ajattelin, että pinalla pysyn pisimpään
Ei me silloin sitä tajuttu,
että ei me ehkä enempää haluttu
Toivon,että aika parantaa ettei tikkejä tarvittaisi,
että se sama veri meissä virtaisi.

Odotin kauan odotin pitkään
ennen kuin tokaisit,
"tarvitset aikaa lisää"
Mä annoin huomiota sulle, koska sitä oli annettavaa,
Nyt hartioilla on liikaa kannettavaa.

Jos oltaisiin tajuttu jo se aiemmin,
kuuta kanssasi kylminä öinä katselin
Se loisti loistokkaasti ja valaisi meidän tien,
Mä lupasin sinulle, joku päivä mä sut sinne vien
Mutta kuu loistaa aina, lempi kanssasi kerran,
terälehdet laskeutui oksille vaahteran.

Silloin kun ne laskeutui kaikki näytti hyvälle, ennen kuin tajuttiin,
että rakkauskin pelkästään suojakilpeä käytti
Kiellettiin toisiltamme ajatukset suuren ongelman,
mutta siitä saimme vastustajan kovemman
Valehtelin itselleni, Valehtelin sinullekkin, Valehtelin muillekkin,
ja turhaan lavertelin.

Niin minä sulle sanoin, "Korjaamaan tän kaiken tuun",
kunnes huomasin puhuneeni jälleen ohi oman suun
Kun se tekee sen kerran, se toistaa sitä ainiaan,
ja sitten niitä arpia tohtorilla paristaan
Vaikka uskoin sokeasti vaan sitä toistit uudestaan,
ja nyt me näitä polkuja vikaa kertaa yhdessä kuljettaan,
et säkään tallaista alussa olettanutkaan.

Pimeys, nyt se meidät kohtaa,
ajankanssa se meidät toisistamme erottaa,
ja sen jälkeen elämämme pitkäksi aikaa sekoittaa
Niin me toisiamme syytettiin, apuakin me pyydettiin,
kunnes tajuttiin turhaan syyteltiin.

Nyt vaan karuselli pyörii ilman työntäjää,
nyt se nopeinten viimeistä kertaa pyörähtää
Ahneus otti vallan valtavan, huomasimme sen meidät kaatavan,
nyt kaikki palaa kuumissa liekeissä saatanan
Paluuta ei tule näkymään, nyt vain kuulemme sirpaleita särkyvää.

Joskus kertomuskin loppuu, siihen meidän täytyy tottuu,
vaikka tässä niin monet kuvat ja muistot haavottuu
Minä toivoin vielä vaan,
että emme vielä kaadukkaan, mutta ei me tyynille vesille saavuttukkaan
Sinä toivoit vielä vaan, että pääsemme matkaan uudestaan,
mutta menimme lankaan.

Sinulle kaikkeni annoin taakkasi puolestasi kannoin, mutta joku jossain tuhomme vannoin.