Kauanko istuin
unohtuneena
ulapan tuuliin
Hievahtamatta
hädin tuskin
hengittäen
Kallion laella
olisin kohta
mennyt männystä
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Runoilija Osa-aikaerakko
mies
Julkaistu:
9
Liittynyt: 25.1.2022
Viimeksi paikalla: 8.1.2024 9:41
Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-
WWW:
Melankoliaan taipuvaista luontorunoutta, enimmälti haikuja. Lisää runoja digitaalisessa, pikku hiljaa kasvavassa runokirjassani @ osaaikaerakko.wordpress.com
XXV
Käyttäjän kaikki runot
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Osa-aikaerakko | XXXIII | 24.1.2023 | 1 | Runo |
| Osa-aikaerakko | XXXV | 24.1.2023 | 1 | Runo |
| Osa-aikaerakko | XXV | 28.10.2022 | 5 | Runo |
| Osa-aikaerakko | XIX | 25.2.2022 | 2 | Runo |
| Osa-aikaerakko | XVI | 4.2.2022 | 1 | Runo |
| Osa-aikaerakko | XV (#luontokato) | 1.2.2022 | 1 | Runo |
| Osa-aikaerakko | VIII | 25.1.2022 | 2 | Runo |
| Osa-aikaerakko | II | 25.1.2022 | 1 | Runo |
| Osa-aikaerakko | X | 25.1.2022 | 2 | Runo |
Kommentit
montako kertaa luin,
melkein unohdin,
upeutta alusta loppuun.
-no mäntyhän, on hyvin juurtunut ja suostuu kasvamaan jopa kallion päällä
melkoista sopeutumisen mestaruutta sanon ma!
nautintoa joka sana