Jättää lapsi tulitikkujen kanssa ilotulitevarastoon,
antaa käteen ladattu ase, napsauttaa varmistin paikoiltaan
ja kääntää selkänsä,
istua pakkopaidassa pelkääjänpaikalle,
antaa kotinsa avaimet
ja tilinumero.
Onko se hulluutta vai hyve,
että uskoo toisen heikoimpana hetkenäänkin olevan pyhimys
ainakin minua kohtaan?
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| kynäniekka | Nimetön | 30.3.2012 | 0 | Runo |
| kynäniekka | kohi uusia seikkailuita... | 17.6.2011 | 0 | Runo |
| kynäniekka | Cold is not absence of warmth | 15.1.2011 | 0 | Runo |
| kynäniekka | Valo | 18.6.2010 | 0 | Runo |
| kynäniekka | kökkö facebook-aforismini | 25.12.2009 | 1 | Runo |
| kynäniekka | Nimetön | 26.2.2008 | 1 | Runo |
| kynäniekka | Nimetön | 26.2.2008 | 1 | Runo |
| kynäniekka | viime viikon aforismi | 19.1.2008 | 2 | Runo |
| kynäniekka | Luottamus | 19.1.2008 | 3 | Runo |
| kynäniekka | Nimetön | 8.1.2008 | 2 | Runo |
Kommentit
Mielenkiintoisen retorisen kysymyksen esität viimeisessä säkeistössä. Missähän menee perustellun luottamuksen ja sinisilmäisyyden raja...
Luottaminen on välillä todella vaikeaa mutta toisaalta se on jotain, mitä haluaisi ihan sokeana tehdä. Luottaa vaan. Toisiin ihmisiin tai elämään tai johonkin, edes itseensä.
Hmm. Kyllähän kotinsa avaimet voi antaa vielä melko vähällä luottamuksella, mutta entäs kun annetaan avaimet sydämeen... Tämä runo sai pohtimaan!
pidän tästä, tuo viimeinen pätkä on kyl mietityttävä mutta alusta pidin eniten.
Hyväää tekstiä! Pidän todella.