Nimetön
On se aika vuodesta
kun
harmaiden pilvien laskema
haituvalumi
muuttuu
sinimustan taivaan syöksemäksi
teräväksi vedeksi,
kävelykadun pikkukivet
kerääntyvät kengänpohjiin,
puolikuollut lumi lojuu ojissa,
aurinko repii itselleen tilaa taivaalta
koettaa yksin kantaa maailmaa
kohti uutta vuodenaikaa
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Niin kovin tutun tuntuinen runo. Juuri tuollaisena koen kevään. Hienoa kerrontaa :)
ihana, pidin :)
Niin kovin tutun tuntuinen runo. Juuri tuollaisena koen kevään. Hienoa kerrontaa :)
ihana, pidin :)