Kyllä minä paljosta tiedän
Olenhan itkenyt kauneuden tähden
Niin myös vuoksi pohjattoman surun
Tuntenut herkän ja lohduttavan
enkelinsiiven hipaisun
Mutta myös pimeän jäisen
kosketuksen sielussani.
Olen haavoittunut, särkynyt,
Jälleen koonnut sydämeni palaset
Niin usein kaatunut
Yhä uudelleen noussut
Jatkanut läpi tulen, tallannut polun
Askel askeleelta hiukan tasaisemmaksi,
helpommaksi taivaltaa
Kovettanut jalkani sietämään
Kivien ja käpyjen pistelyä
Kyynelten läpi hymyillyt
Tuhkasta noussut
Elämänkoulussa luokalle jääneenä
taistellut ja hävinnyt jälleen
Kaikkien voittajien tapaan
Kyllä minä tiedän
Miten vähän silti ymmärrän
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tokihan kirjoitan.. Tälle sivulle kirjauduin pitkästä aikaa, koska lie viimeksi käynyt. Kiitos sinulle kommenteistasi!
nää sun runot kyllä iskee muhun! Jotenki niin pystyy tavoittaa tunnetilat.. Sun pitäs ehottomasti kirjottaa lisää :)