Hän käveli elämääni.
Sai kyynelten umpeen muuraamat
silmät taas avautumaan.
Sen kaiken unohtuneen,
alle mustan hautautuneen
niin vahvasti tuntemaan.
Ei lupaa kysellyt
Avasi sen oven sydämeeni
johon en tiennyt avainta
enää olevankaan.
Otti paikkansa, tuliko käymään
vai ehkä jäädäkseen?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä ihminen.. Olemme naimisissa ja meillä on kaksi ihanaa lasta. :)
ihana! Sitä ei aina tiedä kuka jää, kuka lähtee.. Ennen kuin vasta kälkeenpäin. Onneksi se parhain ihminen lopulta ehkä jää :)
Tuo arvoituksellinen rakkaus joka ei kysy lupaa eikä hetkeä astua elämäämme.
Kuvaat osuvasti sen oikullisuutta.
Pidin tästä kovasti.
Paljon Kiitoksia. :)