Valoon

Kun suru jälleen hyökyy ylitsesi,
vetää sinut syvälle 
pinnan alle, pimeään. 
Et voi hengittää. 

Muista ystäväni, 
tulee uusi päivä,
kuohut tyyntyvät. 

Muistot,
yhteiset ja niin lohdulliset,
sulattavat lämmöllään
jäiset
puristavat sormensa
sydämesi ympäriltä. 

Voit taas hengittää,
nostaa katseesi,
nähdä valon,
nähdä värit.