Kouvolan aamu

Harmaat kerrostalon betonimöhkäleet
nojaavat toisiinsa juopuneina.
Kadut pursuavat skuuttien läjiä
sekopäisten härkien hautausmaana.
Rappukäytävän kaiku kuin asematunnelissa,
vain pohjaton hisahdus.
Yksinäinen hahmo kyyryssä talon nurkalla.
Mies ajatusvirran syvänteessä
ainoana valona sätkän kiiluva silmä.
Ajatukset valuvat pohjattomaan sammioon.
Mies liikahtaa hätkähtäen
ajatusrippeet mukanaan puistoon.
Sydän kilkuttaa kuin junan raiteet
laahautuen kohti penkkiä.
Ajatusten lohduton viitta harteilla,
yksinäisyys on kolkko kumppani.