Kuunvalossa tunsin taas sen
jälkeen vuosien
Minuun koskit
parantaen, hyväksyen, rakastaen
Ja minä pieni kissa
kättäsi puskin
Korvaasi kuiskin sanoja
joita en uskonut enää lausuvani
Kosketuksesi voimasta eheytyen
minä uuteen aamuun nousin
suukottaen Sinuun kiitoksen
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| syntinen suu | Luvallasi..? | 2.9.2018 | 2 | Runo |
| syntinen suu | 27.6.2006 | 28.6.2006 | 5 | Runo |
| syntinen suu | Ainutkertainen | 16.4.2006 | 4 | Runo |
| syntinen suu | Nuppineulassa | 8.4.2006 | 4 | Runo |
| syntinen suu | Elämän vaakakupissa | 28.3.2006 | 5 | Runo |
| syntinen suu | Sääntöjen kertausta | 17.3.2006 | 8 | Runo |
| syntinen suu | Syleilyssä Sinun, Yön | 22.2.2006 | 3 | Runo |
| syntinen suu | LähempänäKuinUskonkaan | 18.1.2006 | 2 | Runo |
| syntinen suu | Satuttavia sanoja, koskemattomia kosketuksia | 7.11.2005 | 4 | Runo |
| syntinen suu | Haudalla | 31.1.2005 | 6 | Runo |
Kommentit
Herkkä ja kaunis. Pidin tästä, sen tunnelmasta. Kauniitä kielikuvia.
Toivoa herättelevä herkkä runo, tunteikas...
Tämä on kaunis ja herkkä.... kun tietää miten pieni kissa puskee, tietää miten olet hänelle kehrännyt... Todella ihana!