Se on enää vain harso.
Hämärästi jotain suurta erotan.
Ei muuri enää esteenä ole.
Maailman sälä välillä sekaan tunkeutuu.
Työnnän sen pois,
hellästi työnnän
ja koen ylpeyttä,
joskus onnistun.
Tunnen olevani pieni
niin pieni sen suuruuden edessä.
Vaistoan sen kirkkauden.
Harson läpi se loistaa.
Uskothan,
enää vain harso.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit