Metsä, kaunis ja vireä
Lintujen iloinen laulu rikkoo hiljaisuuden.
Auringon kultaiset säteet kurottuvat maahan kuusien lomasta
Kerään kukkia
Sinisiä, valkoisina, punaisia
Mieleni on tuudittautunut rauhallisuuteen
Yhtäkkiä metsä muuttuu synkäksi
Tiputan kukat käsistäni ja juoksen
Huomaan että joku seuraa minua
Kiristän vauhtiani ja juoksen sen minkä jaloistani pääsen
Kompastun puunjuureen ja jahtaajani saa minut kiinni
Tiedän että tunnen hänet
Kun käännyn katsoakseni kuka se on, kädet tarttuvat kurkkuuni.
Herään.
En taaskaan nähnyt kasvoja.
Selite:
Tämä runo kertoo unesta jonka näen todella useasti. Aina jää vaivaamaan että kuka se jahtaaja on.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Uskon, se on häiritsevää.
Tähän runoon on saatu kunnolla tunnelmaa.
Viimeksin heräsin itse yhteen uneen kun olin potkaisemassa yhtä poikaa, mutta potkaisinkin OIKEASTI unissani seinään. ^_^;; oli kipeä jalka >_<