Niin yksin ja neuvoton,
tietkin yksin hän kulkee,
eikä tule ketään vastaan,
eikä odota omaa lastaan.
On hiljaisuus kauhua silloin,
kun yksin olla joutuu.
Yksin oma kosketus vain
ei ihmisestä ihmistä tee.
Kenenkään piirissä ei kulje,
kenenkään kansissa ei oo
tietoa tästä pahasta vaivasta,
mikä myrkyttää lapsen mielen.
Meistä kaukana tuolla jossain,
tässä silti aika lähellä,
tulvan lailla ja odottamatta
sydän särkyy, jotain jää kesken.
tietkin yksin hän kulkee,
eikä tule ketään vastaan,
eikä odota omaa lastaan.
On hiljaisuus kauhua silloin,
kun yksin olla joutuu.
Yksin oma kosketus vain
ei ihmisestä ihmistä tee.
Kenenkään piirissä ei kulje,
kenenkään kansissa ei oo
tietoa tästä pahasta vaivasta,
mikä myrkyttää lapsen mielen.
Meistä kaukana tuolla jossain,
tässä silti aika lähellä,
tulvan lailla ja odottamatta
sydän särkyy, jotain jää kesken.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit