Olemme toistemme arkkiviholliset
ja samalla rappion syvintä intohimoa -
siirappia kuiskasit vain tuhotaksesi,
hampaita vasten poukkoili itsensä kumoavia
mykkäelokuvan kokoisia lauseita
Jylhillä sanoillasi, jotka tarkoitit minulle
ei kai ole äidinkielellämme syvempää merkitystä
Lakkaamaton kipu, sen langetit ylleni
kuin loputtoman piinaava itsemurhapäänsärky
hääyön mustaan huntuun kietoutuneena;
se ei koskaan vie minua loppunäytökseen
Et pelännyt hienotunteisesti satuttaa,
kun halusimme toisiamme viimeisen kerran
Roikuin kädestäsi liikaa ja turhaan
Piinaat jälleen huoletonta mieltäni,
olin jo pitkään nauttinut yksinäisyydestä
Ajatukset kiertävät muotoistasi kehää -
valitsit täydellisen ajan ja tavan
purkaa minut osiin luita ja perustuksia myöten
taas ja taas ja taas
Jos en olisi koskaan tavannut sinua
olisi narsismi pelkkä sana paperilla
Se ei herättäisi kouraisten sisäistä armeijaa
jossa syvällä etulinjassa minä vihaan sinua
Perkele ei ampuisi ärsykkeitä synapsien kiemuroissa
kuin konetuliase vasten Armageddonin seinämää
Maailmanloppu koittaa
ja meidän tiemme eroavat muista
vain sen verran,
ettemme tunne enää koskaan
toisiamme etunimeltä
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit