Tänään minä valehtelin itselleni.
Samalla kun teroitettu veitsi viilsi haavoja,
minä uskottelin olevani kauniimpi kuin koskaan.
Ulkona paistoi aurinko ja lämpötilat nousi taivaisiin.
Mutta minä valitin kylmästä,
silti hikoilin kävellessäni.
Koepäivämäärät lentelevät silmissä.
Oletan osaavani kaiken lukematta sanaakaan.
Ja kehtaan vielä väittää;
huonot numeroni ei ole vikani.
Mihin asti on vajonnut valehdellessaan itselleen?
Miksi me uskottelemme parempaa?
En tiedä parempaa tunnetta kuin mukavuuden halu.
Ja silti vältän sitä.
Tein itsestäni narrin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
