Juuret

Ne ikivanhat vuoret, ne nukkuivat,

Lehti lehden, kahden kesken, ei edes tulipalo erottanu maan alla virtaavia elämänlankojamme, juuremme yhtä

Sinä päivänä siellä istuit, metrossa kalasataman ja kulosaaren välillä

Oli sormenpääsi hellät, käänsivät ne sivuja elämän, muodosti aaltoja

Sormenpääsi hellät käänsivät ne lumpeenlehdet sysimustan järven loisteessa, varovasti 

Löysin sinut enkä koskaan tienny etsiväni ennen ku poskeni lämpeni hymystäsi

Hymyilit, löysi juuresi vedenlähteen eikä enää missään palanut

Lehti lehden ja viisaat vuoretkin ne nukkuivat

Hymyilit, lehti lehden kahden kesken me olimme hereillä