Pyörähdys

Sinä päivänä, kun synnyin
antauduin veden varaan.
Kai olen nyt lähempänä pohjaa.

Väitän, että olen
aivan kuin kaikki muutkin
ja että nää on mun oppivuodet

Silmissäni kaikki on melko outoa
ja en koskaan kai pääse sinne,
missä onnelliset kohtaa.

Sormissani pyöritän helminauhaa,
kun Heinolaan on matkaa kymmenen kilometriä.
Hämärästi muistan illan Savoyssa.

Kotona seinät on paperia,
kuume ei lähde hikoilemallakaan.
Tahtoisin vain

palata alkuun.