Taivaanrantaa nyt yksin kuljen, pimeässä pelosta silmäni suljen.
Ei valoa kukaan huoneeseeni tuo, minä itse sisääni kai pelkoa turhaan luon.
Pelko tuo vain valtaa mielen, joka solun ja suunpielen.
Vain kylmät väreet ihollani tunnen mutta tottunut niihin olen ja ne kaikki jo tunnen.
Hiljaisuus vain vieressäni kulkee ja hiljaa uni jo silmäni sulkee.
Selite:
Ja tunnen olevani vain taas niin yksin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno runo. Tuttu tunne. Näitä asioita usein mietin, mutta kauas pois ne tieltäni vien. Todellakin hieno runo tämä.