Feeniksin kyyneleet

Runoilija Karpalo

kuin
vastasyntynyt

katson elämisen jälkiä sielussani -
täynnä haavoja, rikkirevittyjä tunteita

sotatantere,
jossa ei armoa tunnettu

miten tästä voi nousta,
         tulla ehjäksi koskaan?

ja silti

kiitollisena uudesta aamunkoista
poskilleni vierivät

Feeniksin kyyneleet










 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Upea, liikutuin tästä voimakkaasti.
 
Lämmin kiitos  
Silkkaa kauneutta, arvista ja vuotavista haavoista huolimatta olla kiitollinen elämälle ❤
Kiitos paljon. 
 
koettu elämä ravistaa rajusti runominää, koskettaa
Näin se tekee.. Kiitos! 
Koskettavaa kerrontaa, Fenix -lintu nousee aina tuhkasta <3 
Ja sen kyyneleet voi herättää ihmisen kuolleista... Kiitos! 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut