Punaisellaan

Ajelivat vieri vieressä, alla hyvä uutinen.
Rakkaudesta poika painoi huulet tytön huulille.
Ne menee naimisiin, ne tekee sen mitä.
Pitää tehdä, tai kohtei rakkaus enää hengitä.

Ne elää pilvissä, koska aivan koht ne saa.
Rakentaa perheen ja elää aivan onnessaan.
Niil on yhteinen tuleva.
Päiviä paljon ja nyt ei se sureta.

Ne on matkalla maailman ääris.
Mut ne matkaansa haalimaan jääki.
Poika uppoutu maailman äänis.
Kun se auto kohta hallinnast pääsi.

Näki kohtalon maalaaman tahran.
Se saatanan karma, teki haavasta varman.
Kun tyttö ei nouse enää koskaan.
Tytön käsivarsilleen sai poika nostaa.

(Ei edes kuolema, ei edes vuodetkaan.
Saa sitä rakkautta millään tavoin kuolemaan.
Ilman toista ei elämässään pärjää.
Punaisellaan se veri rakkauden värjää.)

Huusi tuskasta poika tuo tyttö käsivarsillaan.
Miksi kohtalo hyvät kävi karsimaan?
Miksei vienyt se kumpaakin heistä.
Nyt on pojan aivan turhaakin seistä.

Poika otti tuulilasista palasen.
Sen hiljaa kaulalleen asetti harkiten.
Viillosta tuli sydämen muotoinen.
Vei sen rakastuneen ihmisen luo toisen.

(Ei edes kuolema, ei edes vuodetkaan.
Saa sitä rakkautta millään tavoin kuolemaan.
Ilman toista ei elämässään pärjää.
Punaisellaan se veri rakkauden värjää.)