Elämä on ruusuilla tanssimista vaan,
kunnes tajuat,
etteivät hennot terälehdet voi
ikuisesti suurenevaa painoasi kantaa.
Piikkien viiltäessä haavoja sieluusi,
huomaat ruusun julmuuden.
Alhaalta sitten haikeasti katsot,
ruusun hiljalleen kuihtuvaa kauneutta.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Enkuli88 | Valon kirjaimin.. | 1.4.2008 | 4 | Runo |
| Enkuli88 | Jotain ikuista.. | 13.11.2007 | 1 | Runo |
| Enkuli88 | Tulevaisuuden näkymiä.. | 18.10.2007 | 1 | Runo |
| Enkuli88 | Pieni ystäväni | 23.3.2007 | 3 | Runo |
| Enkuli88 | Elämää vain.. | 22.3.2007 | 1 | Runo |
| Enkuli88 | Nimetön | 21.1.2006 | 2 | Runo |
| Enkuli88 | Kylmä maailma | 3.1.2006 | 1 | Runo |
| Enkuli88 | Mennyt kesä | 1.9.2005 | 2 | Runo |
| Enkuli88 | Haiku keväälle | 13.5.2005 | 2 | Runo |
| Enkuli88 | Pikkuveli 1 | 13.5.2005 | 0 | Runo |
Kommentit
Näin se on, maailma on kylmä ja elämän ilo kuihtuvaa. Surullinen totuus hienosti kuvailtuna. Pidin ruusu vertauksesta.