Kuu ja sininen tytär

Olisinpa yksin tällä rannalla, niin
hukkuisin hiekkaan ja santaan,
siniseen mereen ja punaiseen Auringon laskuun,
siniseen siltaan, jonka Kuu luo,
Auringon siirtäessä syrjään miehisen voimansa
ja polttavan oranssin luonteensa,
mutta ei, yksin en jää, kun
Kuu kiero, kuriton kurkistaa,
tuijottamaan houkuttaa,
sen naisellisen
lohduttomuuden ja huuman,
karun kuoppaisen pintansa,
kiehtovat arvet
ja syntisen laulunsa
se ulottaa taivaalle kiusaamaan,
siihen
minä sukellan ja
tanssin tanssini sen loisteelle
ja pimeydelle
sen suloiselle valheelle,
että tämä kerta
olisi kerta viimeinen,
vaan aina
uudelleen ja uudelleen,
kun Aurinko jättää maan,
tiedän,
vaadit minut takaisin,
kostona palaamaan,
sillä aikoinaan sieluni synkkä
jätti jälkeensä
pelkkää surua
kulkiessaan

Nyt haluan uskoa tähän valheeseen,
haluan elää hetken pimeyden,
kuin se olisi ainoani
ja kun Kuu kuiskaa
korvaani laulunsa kaipuun sinisen,
uppoan sen sanoihin,
kuin vain johonkin niin pimeään ja syvään
voi upota

"Sinä olet minä,
minä olen sinä,
hullu kauris, kaunis
säikkymätön jänis,
valkoinen korppi,
aurinkosilmä valkotukka,
ikuinen hiekassa makoilija,
tarpeeton vastuunpakoilija,
mereen heijastuma, pois heijastuva
sinä kalan tytär,
nostatat vedet surmaamaan tulvina,
lintujen lapsi,
kuljetat myrskyn siipiesi alla
pyörittämään hengen pois
kaikesta elävästä,
senkin hullu
pimeyden palvelija,
syntinen helmoihin houkuttaja,
lanteillasi koukuttaja,
sairas kiero ahne,
pureva kyy,
pistävä nokkonen,
rietas neitsyt,
häpeä karkuri

Sänkyysi naulitsija,
ajatuksia lukeva piru,
kahlitsija,
jumalainen kiertolainen,
joka yö kuljet,
ja uumasi huumaan suljet,
hedelmälliseen kohtuun
varastoit jokaisen siemenen,
viet jokaiselta jotain
sielun tahi sydämen,
jättäen tilalle tyhjän
onton kaikuvan hahmon,
etkä välitä, et tunne tuskaa
vaan
otteessasi pidät loppuun asti
tämän kaiken loppuun,
itsesi loppuun ja
hänen loppuunsa,
etkä osaa hellittää
et vaikka sinua alkaa polttaa
Auringon tuli,
et vaikka jalkasi
väsyneet kaikesta pyörimisestä
sekoittavat askeleensa,
et vaikka hiuksesi
ilmiliekeissä,
jalkojesi alla santa
on polttavan kuuma
ja Auringon lämpö saa ihosi
valumaan, kehosi tärisemään
kivusta ja sisälläsi kiehuu,
mutta sinä et osaa lopettaa,
et osaa irroittaa,
et pysty
sinun täytyy olla hullu,
koska tiedät loppusi tulleen,
etkä välitä,
että kaikella tällä villillä riemulla
täytyy olla villi loppu,
loppu, joka ei otettaan hellää,
sillä ethän sinäkään
niin tee"

Näin Kuu jo huutaa korvaani
sävelen toivottomuuden,
niin tumman ja suruisen,
kuullessani laulun tuon
tiedän aikani tulleen ja
pakenen

Jälleen kun yö saapuu,
kantaa se Kuuta laulavaa,
minua kutsuu tanssimaan, ja
kuin pelkkä varjo saavun
päälle maan,
sinun vuoksesi kai,
aina palaan,
enkä ikinä mene pois

sillä eihän kerran kuollut
voi koskaan
kuolla uudestaan.