1966

Mökin pihalla kasvaa viime kesän ruoho
Eilen satoi kaatamalla, 
mietin niitä kertoja kun istuttiin keskellä yötä keittiönpöydän äärellä 
Puhuttiin jouluista, sun lapsuuden traumoista, 
niistä vuosista ennen minua
Kerroit missä tapasitte äidin kanssa ekan kerran, missä asuttiin, missä sä kasvoit

Kaikki tuntuu turhalta nyt, kun istun tässä sängyllä ja tiedän ettei taivasta ole
Vaikka nämä sanat helpottaa, mun sydän särkyy yhä uudelleen -
niihin valokuviin, sun kasvoihin, sairaalan vastaanottohuoneisiin
Käsiin jotka tuntui kylmältä, viimeisiin päiviin
enkä pysty nukkumaan ilman sitä sadetta
Palaan ja palaan päivissä takaisin enkä enää tiedä missä helvetissä olen tulossa