Tässä kohden tarinaa,
ovi kääntyy hiljaa saranoillaan.
Edessä kangastus,
heijastus,
varjo vain.
Sinun omasi.
Sinun kipeät kohtasi
pisteltynä rei'iksi
taivaankanteen,
siihen jonka läpi tihrustat.
Mutta jos tunne oli oikea,
oliko se silloin totta?
Mikä erottaa hullun ja rakastuneen?
Ei mikään,
ei mikään!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
pidän erityisesti lopun välimerkillisestä toistosta.
mutta, marvellous runo. hyvää tekstiä.